”Tuukka sä ihastut ja rakastut niin täysillä, tunnet niin vahvasti että voit tippua todella korkealta”. Niinpä niin, allekirjoitan täysin. Yhtä asiaa en ole tähän päivään saakka oppinut, enkä haluakaan oppia, en osaa ihastua tai rakastua puoliteholla. Ainoa nopeus on täysiä, oli tie minkälainen tahansa. Onneksi tästä ylinopeudesta ei voi saada sakkoja, muuten menettäisin ajokorttini ikuisesti. Vaikka pelkään korkeita paikkoja, mua ei pelota vaikka nousisin kuinka ylös pilviin kun ihastun tai rakastun. Se on uskomaton tunne ja haluan osoittaa sen silloin toiselle, tehdä hyvää. Mutta onko hyvä aina hyvää, vaikka tarkoitus olisikin vilpitön ja tulisi suoraan sydämestä?
Kun sydän on täynnä tunnetta osoitan sen yleensä sanoin, kirjoittamalla, kukilla, yllätyksillä tai millä tahansa minkä uskoisin tekevän toiselle hyvän mielen. Teinpä mitä tahansa teen sen osoittaakseni että välitän, tunnen näin, haluan toiselle hyvää. Vaikka tietenkin toivon salaa että teot herättäisivät toisessa jotain tunteita, en oleta että niin käy. Näistä teoista ei voi jäädä velkaa tai tarvitse ahdistua, niin itse ajattelen. Mutta entä jos tunne on yksipuolinen, ajatteleeko toinen silloin myös niin? Jos ostan kukkia tai kirjoitan rakkauskirjeen niin ilahduttaako se, vai alkaako ahdistamaan kun ei pysty vastaamaan tunteeseen josta nuo teot johtuvat?
Taas kerran olen vastuussa omista tunteistani. En voi niitä peittää, enkä haluakaan, mutta voin vaikuttaa siihen kuinka käyttäydyn toista kohtaan. Mun on vain opeteltava hillitsemään itseni, etten aja toista nurkkaan ja ahdista toista tunteillani, mistä tämä ei ole vastuussa millään tavalla. Ongelmaksi jää että mihin puran kaiken sen tunteen, kenelle ostan kukkia ja kirjoitan, teen hyvää? Olen kuin joulupukki, reki täynnä lahjoja ja hyvää mieltä, mutta en voi antaa niitä kenellekään. Oloni on ristiriitainen. Tiedän tekeväni oikein toista kohtaan, mutta silti tuntuu niin väärältä olla tekemättä mitään. Olen kuin soitin joka soittaa kaunista kappaletta ilman kaiuttimia.
Vaikka se turhauttaakin ettei voi tehdä miltä tuntuu, niin en ole katkera tai negatiivinen, eikä ole syytäkään. Tärkeintä on ettei ryssi koko ihmissuhdetta sen takia että sydän sykkii kahtasataa. Asiat selviävät puhumalla avoimesti ja sen jälkeen on aina itse vastuussa siitä kuinka tonttinsa hoitaa. Toivottavasti joku päivä voin tuntea ja toteuttaa, rakastua kahdestaan enkä yksin. Kuuta en voi taivaalta silloinkaan antaa, mutta toivottavasti olen niin hyvä mies, ettei sitä tarvitse edes kaivata.
Rauhaa ja rakkautta
Tunteellinen Mies 