Leilaijen kun tietä eteenpäin kuljen. En tarvitse karttaa, riittää kun silmäni suljen. Olen perillä taas, siellä missä mun hyvä on, onnen mittarina hymy loputon. Täällä mieli rauhoittuu, on helppo hengittää, sydän levollinen rytmiin tunteen tykyttää. luurit laitan korviin, silmät suljen, ääntäsi seuraan, sun luokses kuljen. Vain hiljaisuus ja äänesi sun, sielun herättää voi, se lempi levyni on, se aina päässäni soi. Kunpa oisit nyt tässä, luonani läsnä, nyt vain mieleni täytät, niin kauniilta näytät. Sitten silmäni avaan, maailmaan oikeaan palaan, ei levysi soi, en sua nähdä voi. Kyynel poskellani mietin, se pieni hetki jonka vietin, oli täydellinen, mitään vaihtais en.
Kesäpäivänä taas sut pilvissä nään, pisaroissa kosketukses tunnen, kun sateeseen jään. Kuin puut lehdistä, syksy alasti mut riisuu, mielen turtuneen, miehen murtuneen. Ensilumi toivon antaa, lumesta sut muotoilen, mut kuten haaveeni mun, sulat suudellen. Kevään tullen herään, kirjoitan lauluni sulle, se täynnä elämää on, kahden kohtalon. Kuinka kaipaankaan sua, vaikka vieras olet, silti mieleni täytät, askelten suunnan näytät. Olet vahva olet heikko, olet kaunis olet peikko, sieluasi tunne en, mut silmistäsi näen sen.
On mieleni apea, kadulla kuljen, kiviä potkin, lounaani hotkin. Kunpa voisin kelloa siirtää, päästä hiljaisuuteen, sut mieleeni taas piirtää. Sitten äänen kuulen, niin jumalaisen, voiko se olla, se on mitä luulen. Tulet vastaan hymyillen, silmäni loistaa, täytyy pelko poistaa, tätä ryssi en. Niin monta sanaa, mut ei yhtään oikeaa, vain paskaa pystyn suoltamaan, vaikka sydämeni roihuaa. Jatkat matkaa, mä hiljaa hymyilen, mut sisälläni huudan sen, sua haluan, sut tarvitsen. Yksi kaunis päivä elämään herään, rohkeuden kerään ja juoksen sun perään. Ehkä turpaani saan ja työnnän sut pois, mut siitä viis, kerron siis: kunpa silmät auki kerran, oisit totta päivän verran.
Rauhaa ja rakkautta
Tunteellinen Mies 